Kurssin muutos

Olin 24.2.09 Työväen sivistysliiton järjestämässä talous- ja yhteiskuntapoliittisessa seminaarissa Helsingin Paasitornissa. Tilaisuudessa esiteltiin Heikki Taimion toimittamaa kirjaa Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin. Kirja koostuu usean eri alojensa asiantuntijan kirjoituksesta ja yhteisestä huolesta siitä, että suomalainen hyvinvointivaltio ei ole enää yltänyt pohjoismaiselle tasolle ja se on hälyttävällä tavalla rapautumassa.

Päivän anti oli loistava ja ajatuksia herättävä. Jäin pohtimaan sitä kirjan ja puhujien toteamusta, että kansalaismielipide ei näy ollenkaan poliittisissa päätöksissä. 2000- luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan enemmistö kansasta on valmis lisäämään verovarojen käyttöä sosiaali-ja terveyspalveluihin sekä tulonsiirtoihin ja kireämpään verotukseen, jos sillä turvataan parempi sosiaaliturvan taso. Sosiaali- ja terveyspalveluista ei olla valmiita säästämään ja palveluiden kehittämistä tuetaan. Lisääntyvä osa väestöstä pitää sosiaaliturvan tasoa liian alhaisena. Palveluiden tuottamistavan osalta kansa on yksimielisesti sitä mieltä, että valtion tulisi tuottaa pääosa sosiaali- ja terveyspalveluista. Kuitenkin samaan aikaan myös vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen palvelun välillä on vähentynyt. Yksityinen sektori halutaan ottaa mukaan täydentämään julkista sektoria. Melko pysyvä piirre kansalaismielipiteessä on se, että rikkaiden ja köyhien välinen ero on liian suuri eikä tuloeroja tule enää kasvattaa. Julkisen sektorin katsotaan olevan vastuussa sosiaalisista ongelmista, ei yksilön.

Kirjassa Mikko Lahtinen puhuu sosiaalisesta demokratiakäsityksestä ja siitä, missä määrin tavalliset ihmiset voivat osallistua yhdenvertaisesti ja aktiivisesti aineellista ja aineetonta hyvinvointiaan ja sen organisoimista koskevien ratkaisujen tekemiseen. Tavallisen kansalaisen polittiinen aktiivisuus ei voi rajoittua vain vaaleihin, vaan sen tulee ulottua myös yhteiskunnan kulttuurisille, sosiaalisille ja taloudellisille alueílle. Yhteisen poliittisen tahdon syntyminen edellyttää osallistumisen mahdollisuutta, jotta ihmiset eivät enää tyydy toimimaan vain omien ammatti- tai muiden erityisrooliensa vaatimusten mukaan, vaan kehittyvät intellektuelleiksi vaikuttajiksi. Jotta kansalaisten halu vaikuttaa ja osallistua toteutuu, on tärkeää se kuinka tiedotusvälineet antavat vastakaikua kansalaisten toiminnalle. Median rooli todellisen tiedon välittämisessä on nykyään kapea ja vääristää päätöksenteon kohteena olevan asian merkitystä kansalaiselle. 

Marita Sihto esitää kirjoituksessaan "Terveyspolitiikka ja eriarvoisuus terveydessä" ajatuksen ideologisista terveyseroista. Pyrkimyksenä on, että terveelliset valinnat olisivat mahdollisia koko väestölle ja erityisesti sosioekonomisesti heikoimmille ryhmille.

Sihto esittää Raphaelin mukaillun taulukon ideologian merkityksestä terveyden edistämisessä:

Kymmenen vihjettä paremman terveyden puolesta

1. Älä tupakoi
2. Noudata ruokavaliota, jossa on paljon hedelmiä ja vihanneksia
3. Urheile
4. Vältä stressiä
5. Juo alkoholia kohtuullisesti
6. Suojaudu auringolta
7. Harrasta turvaseksiä
8. Menen seulontoihin
9. Käytä suojatietä
10. Opettele ensiavun ABC

Kymmenen vaihoehtoista vihjettä paremman terveyden puolesta

1. Älä ole köyhä. Jos olet, älä ole sitä liian kauan
2. Sinulla ei saa olla köyhiä vanhempia
3. Älä asu vilkkaasti liikennöidyn tien varrella äläkä saastuttavan tehtaan lähellä
4. Älä asu huonolla asuinalueella. Jos asut, muuta!
5. Älä työskentele stressialalla, huonosti palkatussa työssä
6. Pidä huoli, että sinulla on varaa harrastuksiin ja vuosilomaan
7. Älä ole yksinhuoltaja
8. Vaadi kaikki etuudet, joihin olet oikeutettu
9. Hanki oma auto
10. Pyri kouluttautumaan parempaan sosio-ekonomiseen asemaan

Vaihtoehtotaulukosta kyllä löytyy tavoitteita niin valtakunnan kuin Kirkkonummenkin kehittämiseen.

Kirjassa on myös kirkkonummelaisen Johanna Kohlin kirjoitus "Avauksia ilmastonmuutoksen sosiaalisista vaikutuksista". Päätelmissä todetaan, että huomion kiinnittäminen hyvinvointiin, elinympäristön viihtyvyyteen ja terveyteen on osa psykososiaalista sopeutumista, jota tulee punnita suhteessa ilmastonmuutokseen. Huono-osaisuus ei ole irti ilmastonmuutoksesta tai ihmisten arjesta. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tietämystä tarvitaan mm. yhdyskuntasuunnittelussa ja päin vastoin. Poikkihallinnollisen toimintavan ottaminen tavaksi toimia, on keskeinen muutos, jotta voidaan siirtyä puheista tekoihin ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Onkin hämmentävää, ettei ihmisten pelkoihin, toiveisiin tai muihin tunteisiin liittyviä seikkoja ole juuri nostettu ilmastonmuutoskeskusteluihin. Innovaatiot syntyvät rajapintakeskusteluista, mutta vaatimuksena ovat kuuntelutaito, halu oppia ja ymmärtää, tasavertaisuus ja vuorovaikutustaidot. Siis arkipäivä taidot, jotka ovat jääneet lyhytnäköisten tehokkuusvaatimusten jalkoihin, Kohl toteaa.

Suosittelen kaikille vähänkin aiheesta kiinnostuneille ja etenkin poliittisille päättäjille kyseisen kirjan lukemista. Kirja avaa todella mielenkiintoisia näkökulmia hyvinvointiin ja sen edistämiseen niin taloustieteen kuin politiikoidenkin näkökulmasta.