Kuntalaisen kukkarolla

Kirkkonummen kunnanvaltuustossa käytiin mielenkiintoista keskustelua veroprosentin nostamisesta. Kokoomuslainen puhuja oli sitä mieltä, että valtuustolla ei ole oikeutta käydä kuntalaisen kukkarolla nostamalla veroprosenttia. Puhujan mielestä se ei ilmeisesti sitten ole kuntalaisen kukkarolla käymistä, jos kuntana ostamme palveluita yksityiseltä puolelta ja maksamme niistä itsemme kipeäksi. Kenen kukkarosta kunta ne rahat ottaa?

Myöskään sitä ei pidetty kukkarolla käymisenä, että tarjotaan palveluseteleitä, joilla kuntalainen voi ostaa tarvitsemansa palvelun haluamaltaan tuottajalta (jos on ylipäätänsä valinnanvaraa) ja maksaa omasta pussistaan yksityisen palvelun ja palvelusetelin välisen erotuksen.

Eiköhän se loppujen lopuksi ole aina se kuntalainen jonka kukkarosta kaikkeen julkiseen ja yksityiseen palveluntuottamiseen rahat otetaan. Eroa on vain siinä ottaako sen valtio, kunta vaiko yksityinen. Valtion ja kunnan käydessä kuntalaisen kukkarolla on kuitenkin melko turvattua se, että jokainen maksaa suhteessa tuloihinsa. Mutta yksityiseltä ostettaessa ei ole eri hintaa pienituloisille tai suurituloisille. Palveluseteleihin liittyykin suuri riski tasa-arvon näkökulmasta ellei kunta subventoi palvelun todellisen hinnan eroa palvelusetelin arvossa. Kuitenkaan julkisella rahoituksella ei ole syytä tarpeettomasti subventoida maksukykyisten asiakkaiden valinnanvapautta tai peruspalveluiden ylittävää "luksusta". Sen voi maksukykyinen rahoittaa omavastuullisestikin. Onkin tärkeää, että peruspalveluiden ja täydentävien palveluiden rajaa selkeytetään. Palveluiden valinnan vapauden sijasta on korostettava oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta.

Vieläkin, vaikka oravannahat ja suola ovat maksuvälineinä vaihtuneet euroihin, on todettava kuten laulussa lauletaan: "Ainahan on maksettava, eikös juu..." Ja kyllä se on vaan se kuntalainen joka maksaa muodossa jos toisessa.